Ai että mä tykkään mun miehestä!

Hänen reissussa ollessaan pohdiskelin synnytyksen jälkeistä elämää ja lähinnä ehkäisyn tarvetta. Eilen iltasella sitten sen enempiä suuntaan tai toiseen johdattelematta kysyin mieheltä, että onko hän ajatellut synnytyksen jälkeistä ehkäisyä. Ei ollut miettinyt - kysyin, että voisitkos nyt vähän miettiä. Tuumaili hetken ja sanoi sitten, että kai sieltä toinen saisi vaikka heti peräänkin tulla jos on tullakseen, mahdollisuushan on kovin pieni, turha siinä on alkaa ehkäisyn kanssa kikkailemaan.

Ei hän toki tuollaisena perinteisenä putkiaivona ja kysymyksellä yllätettynä tietenkään edes hoksannut ottaa huomioon mahdollisia tulevia tutkimus- ja hoitoaikatauluja, mutta perusajatus oli siis sama kuin mullakin.

Tuli kyllä tosi hyvä mieli tuosta (ja siitä, että onnistuin olemaan johdattelematta mihinkään suuntaan, en siis kertonut omaa kantaani ennen kuin hän oli omansa sanonut)! Voihan se olla, että asiat menee niinkin ettei enempää lapsia haluta tai pystytä saamaan syystä tai toisesta, tai ettei sitten parin vuoden päästä jaksetakaan enää hoitorumbaan lähteä. On kuitenkin tosi kiva, että tämä asia on edes jotenkin mietitty nyt, ettei sitten väsyneenä huutavan vauvan kanssa sekoillessa tarvitse ruveta miettimään, että entäs jos nyt pikaiset niin pitäiskö käyttää jotain vai ei. Saati että pitäisi ruveta siinä vaiheessa neuvottelemaan asiasta, jos oltaisiinkin eri mieltä.