Meille tarjotaan neljä kertaa perhevalmennusta. Olen etukäteen ajatellut, että varmaanhan se on paljolti tuttua juttua lehtiä ja palstoja ja blogeja lukeneelle sekä suureksi osaksi kaunisteltua hölynpölyä. Tavoitteenani on löytää lähellä asuvia samassa jamassa olevia pariskuntia, joista nyt voisi saada ainakin jonkinlaista vauvaseuraa jos ei nyt mitään uusia bestiksiä, mutta toki ajattelin sekaan mahtuvan jokusen ihan oikean tiedonmurusenkin.

Ensimmäinen kerta aloitettiin fantsusti tutustumalla toisiimme. Tosi ihqua. Plussaa siitä, että ohjelmassa ei ollut mitään leireiltä ja isoskoulutuksista tuttuja tutustumisleikkejä. Miinusta siitä, että tutustumiseen yritettiin kuitenkin tunkea jotain muka humoristista ja kepeää näkökulmaa. Miksei voida vain esittäytyä ihan niin kuin muutkin aikuiset ihmiset: Me ollaan Pertti ja Pirkko, ollaan kolmekymppisiä ja tää on meidän eka lapsi. Joiltain kysyttiin esimerkiksi, että onko puoliso jotenkin muuttunut raskauden aikana ja vähän puheltiin siitä, mutta ei kuitenkaan kaikilta.

Seuraavaksi käytiin läpi lyhyesti mitä kaikkia neuvolakäyntejä tulee odotusaikana ja myöhemmin lapsen kanssa, sekä muita kunnassa järjestettäviä lapsiperheiden palveluita, kerhoja jne.

Illan varsinainen teema oli imetys, ja suoraan sanottuna olipahan kyllä vaisu esitys. Toinen terveydenhoitajista kävi asiaa läpi melko asiantuntevan oloisesti, toinen keskeytti aina välillä rönsyilevillä jutuillaan, jolloin sillä asiantuntevamman kuuloisellakin selvästi katkesi ajatus. Sitten katsottiin youtubesta amerikkalainen imetysvideo, jossa opetettiin n. 4-5 kuukauden ikäistä vauvaa imemään kymmenen vinkin avulla. Selostus tottakai englanniksi, josta terveydenhoitajat eivät itse ymmärtäneet juuri mitään. Olen ollut siinä luulossa, että suomalainen neuvolajärjestelmä on maailman huippua, joten on se nyt ihme, ettei tämmöiseen tilanteeseen saada vaikka sitten kotimaista imetysvideota näytettäväksi.

Seuraavalla kerralla sitten aiheena synnytys. Olen jo saanut kaverilta ohjeistuksen ilmoittaa muille, että se on kuulkaa kuin koittaisi halkoa paskantaa, mikäli terveydenhoitajat yrittävät puhua jostain pienistä ja hetkellisistä kivuista.