Lääkäristä tullessa päällimmäisenä tunteena velloi pettymys. Taisin alitajuisesti odottaa jotain poppakonsteja ja taikatemppuja.

Lääkäri oli sama kuin viimeksi. Olen vähän hämmentynyt siitä, että hän ei kysellyt oikeastaan yhtään mitään. Samaa mietin jo viime viikolla puhuessani hänen kanssaan puhelimessa - tosin silloin oletin, että keskustelemme asiasta tarkemmin kun pääsen vastaanotolle. Olettiko hän, että olen kertonut ajanvaraukseen (josta tiedot hänelle kulkivat) KAIKEN, vai oliko hänellä niin kiire, vai eikö millään muulla vain ole mitään väliä, kuin sillä, että ilman Primolutia homma vaan ei toimi?

Hän käski minun riisua ja kiivetä pöydälle samantien, siinä vaan puoliksi totesi, puoliksi kysyi, että otit keltarauhashormonia kolmen kierron verran ja vuotoa ei nyt kuulu, johon minä nyökkäilin siinä jotain. Onneksi siinä vaivautuneena pöydälle asettautuessani vielä sanoin, että tuntuu jotenkin niin hassulta, että Primolutien kanssa kierto oli samantien normaali ja ilman niitä kävi taas näin. Hän nimittäin oli luullut, ettei Primolutitkaan olleet käynnistäneet kiertoa.

Sitten taas sorkittiin ja ronkittiin ja ultrattiin alakautta. Kaikki näyttää normaalilta, endometrium ehkä vähän paksulta (huh, täytyisi varmaan googlettaa vähän), tosin munasarjoja tämä lääkäri ei osannut arvioida.

Sain lähetteen eteenpäin tarkempiin tutkimuksiin. Ei mitään tietoa, miten kauan sinne täytyy odottaa. En ole kiireellinen tapaus. Lääkäri ei voinut sanoa minkäänlaista arviota siitä, miten pitkä odotus on edessä, eikä hän halunnut odotellessa kokeilla mitään hormonaalista hoitoa.

Nyt siis vain odotan, että postissa tulee kutsu. Taidan lopettaa aamulämpöjen mittaamisen toistaiseksi ja palata asiaan sitten, kun siinä on jotain järkeä.

P.S. Veeralle kiitos, jotain toivoa siis on näilläkin kiertopäivälukemilla!