Pari päivää sitten kävin neuvolassa. Ei mitään uutta ja yllättävää, kaikki hyvin. Sykkeitä kuunneltiin aika pitkään, kun jumpsutteli tasaisesti vain jossain 110:n tienoilla, mutta kun hetkeksi nousin sängyltä ja kohta kokeiltiin uudestaan niin saatiin ne tutummat 130-140. Kurkkukipu on pysynyt ilonani, joten otettiin nieluviljely, mutta alustavien tulosten mukaan ei olisi angiinaa.

Heittäydyin myös turhamaiseksi (ja miellytin samalla mieheni esteettistä silmää) ja kävin kauneushoitolassa vahauttamassa sääret ja bikinirajat. Mahan kanssa ei ole ollut enää pitkään aikaan mitään havaintoa, millainen viidakko tuolla kriittisillä alueilla rehottaa, enkä suoraan sanottuna ole hirmu usein jaksanut jalkojakaan sheivailla. Tulipahan nyt laitettua paikat kuntoon niin ettei tarvitse sitten synnyttäessäkään edes ohimennen hävetä, vaikka tiedänkin että siellä piisaa ihan tarpeeksi muutakin ajateltavaa ja henkilökuntakin lienee nähnyt jos jonkinlaista pensaikkoa. Huonona puolena mainittakoon, että tämän seurauksena mies innostui pitkästä aikaa vähän turhan paljon, mikä aiheutti mulle omantunnon tuskia, koska edelleenkään ei ole mitään intoa ruveta noita aviollisia velvollisuuksia täyttämään. Lohduttelin, että tuskin enää montaa kuukautta tarvitsee selibaatissa elellä, mutta se ei tainnut oikein auttaa.

Väkisinkin lähestyvä synnytys hermostuttaa hetkittäin melko paljonkin. Enimmäkseen olen ajattelematta asiaa, koska oikeastihan en yhtään voi tietää mitä siellä tapahtuu ja miltä se tuntuu vaikka kuinka asiaa vatvoisin, mutta kun seuraamissani blogeissakin on jo synnytelty ja mieskin ilmoitti, että alkaa jännittää, niin huh huh. Korkeintaanhan tätä odottelua on jäljellä enää kolme viikkoa, jos parin viikon päästä lasketusta ajasta viimeistään käynnistellään! Kovasti luotan siihen, että kyllä sen sitten tietää kun lähtö tulee, ja sairaalaan lähdetään sitten kun tuntuu etten kotona enää kivuiltani pärjää. Toisaalta juuri eräs ystävä kannustavasti kertoi, että jos ei äitinsä olisi aikanaan ollut häntä patistamassa sairaalaan näytille, niin hän olisi kipujensa perusteella lähtenyt sairaalaan varmaan niillä nurkilla kun nyt sitten saikin jo epiduuralin.