Eilen oli elämäni ensimmäinen piikkipäivä. Jännitti ja hermostutti etukäteen niin että mahaan sattui. Mies sai siis hoitaa tuon pistämisen, eihän siitä olisi mitään tullut muuten kun olisin varmaan joka kerta säpsähtänyt ja ottanut uusiksi, kun neula olisi lähestynyt ihoa. Tiedättehän, vähän niin kuin liian kylmän tuntuiseen järveen pulahtaessa, kun seisot jo vedessä ja kerta toisensa jälkeen lasket än... yy... tee... ei kun ei vielä, joku roskakin tuossa edessä, jos nyt vaan käsiäni tässä vielä kastelen vähän pidemmälle...

Vaikka eipä se mieskään hirmu varmoin ottein meinannut hommasta selvitä, pisti nimittäin itseään ihan kunnolla sormeen sillä paksummalla neulalla, jolla siirrellään ja sekoitellaan neste kuiva-aineen sekaan. Heti kun oli neulapaketin avannut, ennen kuin oli varsinaisia aineita edes avattu :D

Pistäminen onnistui oikeastaan aika hyvin, makasin sohvalla, pidin sopivaa vatsamakkaraa tyrkyllä ja katselin itse pois päin etten säpsähtäisi neulan lähestyessä. Eihän se nyt oikeasti kovasti satu, mutta on se silti hurjan inhottavaa! Pistoskohta ei ole ärtynyt tai mitään, hetken aikaa kirveli/pisteli kun aine lähti ihon alla liikkeelle, mutta muuten ei ole (vielä ainakaan) tullut minkäänlaisia oireita.

Paitsi ovistestiin ihan jumalattoman tumma viiva! Toissapäivänäkin jo oli aavistuksen kontrolliviivaa tummempi viiva, mutta tuo tän päiväinen näkyy varmaan kuuhun asti. Huh. Nyt sitten vaan peukut pystyssä sydämen kuvia tälle ja huomiselle, kuten lääkäri asian ilmaisi.