Toisessa perhevalmennuksessa käytiin läpi synnytys. Eipä sielläkään nyt hirmu paljoa mitään uutta tullut verrattuna siihen, mitä olen muilta kuullut ja erinäisistä lähteistä lueskellut, mutta kyllähän esimerkiksi supistuksen kuvaileminen on ihan erilaista, kun joku selittää ihan suullisesti. Olen kyllä silti sitä mieltä, että vaikka pelotella ei tarvitse niin kyllä kai sen kuitenkin voisi kertaalleen sanoa ihan suoraan, että sattuuhan se ihan s**tanasti mutta kyllä siitä selviää. Nyt puhuttiin siitä, että kyllähän ne supistukset ovat "napakoita" ja "tuntuvat ihan kunnolla".

Kuultiin myös, että synnytyssairaalaan ilmoittautuessa pitäisi itse hoksata esittää kaikki mahdolliset toiveet perhehuoneesta, ammeesta, synnytystavasta jne. Kysyin ihan ääneen, että kai niitä meiltä kysytään siinä vaiheessa, ettei tarvitse itse yrittää muistaa, mutta kuulemma pitäisi itse olla "skarppina" ja muistaa esittää kaikki toiveet. Tuntuu ihan käsittämättömältä ajatukselta; olen melko varma, ettei mulla ainakaan näin ensisynnyttäjänä riitä ajatusta yhtään mihinkään "ylimääräiseen" sairaalaan tullessa. Pitänee kirjoittaa hyvissä ajoin lista, joka pakataan sairaalakassiin...