No niin, nyt kun pitkästä aikaa koitan tänne jotain kirjoittaa pojan nukkuessa käsittämättömän pitkään (toimiikohan toi itkuhälytin? hengittääköhän se? voiko joku varastaa sen pihalta niin ettei itkuhälyttimestä kuuluisi mitään?), niin se varmaan herää ihan justiinsa.

Poika on täyttänyt 9 kk. Se on puolivuotiaasta alkaen ruokaillut omassa syöttötuolissaan pöydän ääressä vain ja ainoastaan sormiruokaa. Välillä on välipalaksi tms. annettu jotain hedelmäsosetta, mutta sellaisetkin annetaan valmiiksi täytetystä lusikasta ja poika huitoo sen sitten minne huitoo. Ensin imetin ensin ja istutin sitten pöytään, 7-kuisena vaihdoin toisinpäin, ja joskus 8-kuisena poika oli jo selvästi oppinut etenkin aamupuurosta, että silläkin lähtee nälkä. Tällä hetkellä ei kelpaa mikään sellaisena käteen sopivana könttinä annettava, vaan kaikki täytyy saada pieninä paloina, joita voi sitten omin pikku sormin koittaa nyppiä pöydältä. Esimerkiksi mustikoita tuo jaksaa nypeltää yllättävänkin pitkään pöydältä. Pinsettiotetta ei silti vielä ole, vaan peukku jää nyrkin sisään - yllättävän hyvin silti saa pienetkin asiat suuhun saakka!

Joskus 8-kuisena poika oppi seisomaan tuettuna. Siis niin, että kun sille antaa sormet, joista pitää kiinni, se kampeaa heti jaloilleen. Muutaman viikon seisontaharjoittelujen (ja istumaan ja seisomaan ja istumaan ja seisomaan!) jälkeen kesken kovan kuumeen ja korvatulehduksen se sitten lähti samalla tavalla aikuisen sormista kiinni pitäen harppomaan ympäri kämppää. Jonkin aikaa tuo uusi taito oli ihan maailman parasta eikä mikään muu toiminta kelvannut, kunnes ehkä viikon sisällä löytyi uusia ulottuvuuksia - ryömiminen. Ihan kiva, ettei koko ajan tarvitse kävelyttää ympäriinsä selkä kipeänä, mutta jösses että se menee lujaa kun huomaa äidin olevan kauempana ja jonkun luvattoman romuläjän tai koiran kuonon olevan lähistöllä.

Onneksi tuli kesä, ollaankin nyt tosi paljon ulkoiltu kun poika viihtyy rattaissa istuen. Käydään ahkerasti leikkipuistossa keinumassa ja laskemassa liukumäkeä ja vain yleisesti kävelemässä ympäri puistoa, lenkitetään koiria, käytetään niitä uimassa (ja samalla on poika päässyt kahlaamaankin - ei haittaa jääkylmä vesi, kiukku tulee kun äiti nostaa takaisin rattaisiin), käydään kaupassa kun poika osaa ja tykkää istua ostoskärryissä niin kuin isot lapset... Mahdollisuuksien mukaan koitetaan ennättää hereilläoloaikaan kaikenmoisiin kerhoihin ja kaverivierailuille, koska äidin hermo ei kestä koko päivää kiskoa tenavaa pois pleikkarin johdoista, takasta, lehtiroskiksesta, koiran kimpusta, vesikupista, pyykkitelineen huojuvista jaloista... Kyllä, ihan pikkuisen pitäisi vielä parantaa kodin lapsiturvallisuutta!

Mitähän vielä. Hampaita on kahdeksan ja luulen että poskihammasta olis tyrkyllään. 10-kuisneuvola on parin viikon päästä. Lempiruokaa on kirjolohi. Päiväunia on yleensä kahdet n. 1-2 tunnin mittaiset (paitsi kohta on mennyt 3 tuntia!?), yöunille mennään hyvin tarkasti klo 19.30-20.00 ja aamulla herätään klo 5-7. Yöllä herätyksiä on parhaimmillaan yksi, pahimmillaan sitten aika paljon enemmän. Kestovaipoissa pysytään, kakat tehdään pönttöön (en edes muista milloin olisi viimeksi tarvinnut pestä kakkavaippa - ehkä sen kuumeilun ja korvatulehduksen aikaan kun maha meni sekaisin antibiooteista?). Vauvauinti jäi kesätauolle, joten koitamme käydä ihan itsekseen uimahallissa pitämässä taitoja yllä. Uiminen ja vesi ylipäätään on edelleenkin ihan huippua.

Äiti ainakin on hyvin hyvin hyvin onnellinen (vaikkakin kiireinen) ja jostain syystä mun mielestä on erityisen söpöä päästä laittamaan lapsi ulos päiväunille ihan kesävaatteissa! (Paitsi ei tällä viikolla. Liian kylmää.)