Olen jälleen kohta menossa ultraan. Töiden kannalta tämä rupeaa menemään semmoiseksi, että yritän henkisesti varautua kertomaan esihenkilölleni ympäripyöreästi käynneistä "naistentautien poliklinikalla" ja jos se ei riitä niin sitten ihan tarkan syyn. Ärsyttää: entiselle esihenkilölle olisin kertonut varmaan tähän mennessä ilman mitään ihmettelyä, mutta nykyisen suhtautumista en osaa aavistella ollenkaan kun tunnen olevani ihan eri aaltopituudella.

Puregon on aiheuttanut viikonloppuna hämmästelyä. Pistäminen ja kaikki siihen liittyvä on täysin miehen vastuulla, minä keskityn makaamaan sohvalla ja pitämään pulssin ja jännityksen matalalla. Mies ehkä keväällä jopa aavistuksen innostui miesmäiseen/insinöörimäiseen tapaan, kun pääsi värkkäilemään Puregon-kynän kanssa (ensimmäisenä tutki tarkkaan mikä kynän toimintaperiaate on), ja luotan ihan täysin siihen, että saa sössimättä vaihdettua ampullin ja neulat jne. Nyt meidän Puregon-kirjanpito siinä pienessä vihkosessa ei täsmää. Siihen merkitään aina paljonko on pistetty minäkin päivänä ja montako yksikköä ampulliin jää sen pistoksen jälkeen. Mielestämme yhtenäkään päivänä ei ole piikki jäänyt väliin ja silti ampullista riitti kahdeksi päiväksi pidempään kuin olisi pitänyt. Päiväannos on 50 yksikköä ja ampullissa on 300 yksikköä, joten miten me pystyttiin pistämään siitä kahdeksana päivänä? Mikä on todennäköisin vaihtoehto:
- Olemme unohtaneet pistää kahtena päivänä.
- Ampullissa olikin 400 yksikköä.
- Kynä on "pyörinyt tyhjää" kahtena päivänä, jolloin onkin pistetty vain ilmaa.

Ensimmäinen ja viimeinen vaihtoehto saattaisivat selittää myös sen, miksi tässä ollaan menossa kolmatta kertaa ultrattavaksi, koska toisella kerrallakaan ei ollut suurin munarakkula kasvanut tarpeeksi.