Puregon toimii! Hyrsky <3 Puregon!

Lääkäri oli sama kuin viimeksikin. Ultrassa löytyi yksi potentiaalinen, n. 15-16-millinen munarakkula vasemmalla puolella. Oikealla ei oikein mitään, mutta tuo yksihän riittää ja on aivan loistavaa, ettei kroppa villiintynyt kasvattamaan liikaa isoja munarakkuloita. Limakalvo n. 8,1 mm, kun viimeksi Clomifenin jälkeen oli vain 4 mm, eli loistavassa jamassa tämäkin!

Seuraavana ohjelmassa: Puregonin pistelyä vielä tänään ja huomenna (pahus, ehdin jo huokaista helpotuksesta kun sen pistäminen oli tältä erää ohi), sunnuntai-iltana pistetään Pregnyl, maanantai huilataan, ja tiistaina mennään inseminaatioon. Nyt tässä sitten ollaankin peukut pystyssä ja sormet ja varpaat ristissä, voi että olisin niiiiiiiiiiiiiiiiin onnellinen kun nyt tärppäisi!

Inseminaatioaikaa varatessa saimme muuten pidättäytymisohjeeksi 3-4 vrk (siis aika edellisestä siemensyöksystä). Ilmeisesti nämä ajat ovat hieman paikkakunta-, lääkäri- tai klinikkakohtaisia siis?

Seuraava kierto toteutetaan samalla tavalla, mikäli tästä ei satu tärppäämään, mutta tietenkin toivotaan ihan hurjana että tästä nyt tärppäisi. Muuten ei tehtäisi inseminaatiota peräkkäisistä kierroista, mutta kesäkuussa hoitoja ei tehdä vaan lapsettomuuspoli lomailee. Jotenkin lääkäri puhui, että kesällä vuorottelevat (kenen kanssa?) joka toinen kuukausi, eli olisiko niin että heinäkuussa voisi olla seuraava mahdollisuus ja elokuu jäisi sitten taas välistä.

Tätä kaikkea en ehtinyt valitettavasti juhlia kuin polilta töihin ajaessa, koska töissä odotti eräs myrskyn merkkinä oleva työkaveri, joka oli saanut osittain minulta lähtöisin olevaa negatiivissävytteistä palautetta (lähinnä kehotuksen keskittyä omiin töihin, kun niitäkin riittää, sen sijaan että työntää nokkansa kaikkiin muihinkin asioihin). Tämä henkilö oli tulkinnut minun olevan KAIKEN pahan (eli kaiken muutoksen, mitä viime kuukausina on tapahtunut) alku ja juuri, ja kävi sitten minulle rähjäämässä useampaankin kertaan kuuntelematta minun vastauksiani. Todellisuudessa nämä hänen töihinsä liittyvät epäkohdat oli huomattu alunperin ihan esimiehen toimesta ja minulta oli vain kysytty vahvistusta asiaan... Meni kuitenkin päivä aika lailla pilalle ja nyt koitan ihan täysillä keskittyä siihen, etten kehittäisi tuosta hirmuista ahdistusta ja stressiä, vaan saisin keräiltyä itseni edelleenkin joka aamu töihin yhtä hyvillä mielin kuin tähänkin asti. Täytyy vaan luottaa siihen, että jos tuon työkaverin riehuminen ei lopu, niin se kyllä lopetetaan ihan tuolta esimiestasolta käsin, eikä minun kannata siihen juuri korvaani lotkauttaa.