Juu, jättäkää vain raskauden pehmentämä nainen pariksi viikoksi yksin kotiin ihmettelemään.

Jo melko aikaisessa vaiheessa tätä raskautta mietin ehkäisyä raskauden jälkeen. Onko se aivan turhaa, oliko se 10 vuoden e-pillereiden syönti aivan turhaa, kun raskaaksi tuleminen ei sitten ollutkaan ihan helppoa ja omaa kiertoa ei käytännössä tunnu olevan ollenkaan? Voiko raskaus "parantaa" tuon vaivan? Ei huvittaisi ruveta säätämään kortsujen kanssa taikka heilauttelemaan hormoneja pillereillä taas laidasta laitaan, jos en tule raskaaksi ilmankaan.

Nyt, kun pää on pehmennyt ja vieraatkin vauvat ovat alkaneet näyttää söpöiltä, olen tuumannut, että eipä kannata ruveta ehkäisyn kanssa säätämään tämän raskauden jälkeen, jos ja kun toinenkin lapsi olisi tervetullut. En missään tapauksessa lähtökohtaisesti haluaisi lapsia jollain vuoden ikäerolla, mutta en haluaisi säätää ehkäisyn kanssa paria-kolmea vuotta halutun ikäeron saamiseksi, jättää sitten ehkäisy pois, yrittää vuotta ja aloittaa taas hoitorumbaa. Jos heti alkuunsa unohtaisi ehkäisyn ja antaisi toiselle lapselle luvan tulla jos on tullakseen, niin luomuonnistumisesta voisi olla vain äärettömän onnellinen ja iloinen, mutta toisaalta sen parin vuoden yrittämisen jälkeen voisi suoraan marssia lääkäriin ja ilmoittaa haluavansa hoitoihin.

Harmittaa, kun se meidän varhaisultra osui silloin niin joululle, ettei meitä silloin ottanut vastaan meidän oma lapsettomuuslääkärimme. Häneltä olisi voinut kysyä, että mitä hän arvelee tulevaisuudesta meidän taustan huomioiden. Tosin, ehkä se mahdollinen toinen raskaus ei siinä vaiheessa olisi vielä käynyt mielessäkään, kun ei tähän ensimmäiseenkään silloin vielä uskaltanut luottaa...

Jos kuulolla on joku, joka on hedelmöityshoidoilla saanut sen ensimmäisen, niin kerro ihmeessä miten itse toimit tässä asiassa ensimmäisen synnyttyä ja annettiinko sinulle mahdollisesti jotain neuvoja tai suosituksia neuvolan tai lääkärin taholta.