Tää on vissiin tätä tasaisen tappavaa keskiraskautta, kun ei ole ollut oikein mitään raportoitavaa.

Viime neuvolakäynnin jälkeen äherrettiin tuskissaan Kelan sivuilla äitiysavustus- ja äitiyspäiväraha-avustuksia (mistä tulikin mieleeni nyt että pitäishän sinne lähettää se raskaustodistuskin... missähän se onkaan...). Kyllähän sen äitiysavustuksen (eli äitiyspakkauksen) hakemuksen vielä täyttää, mutta onpahan muuten tosi rasittava yrittää selviytyä siitä päivärahahakemuksesta! Pariin kertaan miettimis- ja laskeskelutauoilla sivu ehti jotenkin vanhentua niin että piti aloittaa alusta...

Vauvan liikkeet ovat muuttuneet huvittavasta kuplinnasta jopa välillä ärsyttäväksi möyrinnäksikin. Eipähän tarvitse miettiä onko kaveri voimissaan.

Jumalaton vihlonta oikeassa pakarassa hellitti viikon tuskailun jälkeen. Kyllä se välillä itsestään muistuttelee, mutta ei onneksi niin pahana. Parin taukoviikon jälkeen pääsin pilatekseenkin ja se teki todella hyvää. Sen lisäksi kävin vyöhyketerapiassa, jossa sorkittiin nimenomaan lantion alueen verenkiertoa - vyöhyketerapeutti arveli pakaran vihlonnan johtuvan siitä, että istuessa vauva/kohtu painaa jotain oleellisia verisuonia niin että verenkierto pakarassa ja jalassa vaikeutuu. Tietenkin se vihlonta loisti poissaolollaan juuri siihen aikaan, mutta sain vinkkejä miten voin itsekin yrittää painella niitä tiettyjä pisteitä vihlonnan yltyessä, ja heti pitää hänelle soittaa, jos tilanne pahenee.

Kohta puoliin vissiin alkaa jo viimeinen raskauskolmannes. Ihan aavistuksen meinaa ruveta synnytykseen liittyvät asiat jännittämään.