Niinhän se oli, että edelliseen kiertoon saatiin sata päivää täyteen ja sitten vihdoin pyörähti laskuri alkuun. Nyt on tsemppi päällä ja uskoa siihen, että tälläkin vajaatoimintoisella kropalla on mahdollista tulla raskaaksi. (Vaikka kierron puolivälin tienoilla olen tietenkin itse töissä ja mies lomailee lapsensa kanssa mökillä, joten tämä kierto taitaa mennä ohi.)

Sivuhuomautuksena julistettakoon, että kuukautiskuppi on kyllä loistava keksintö. En ehtinyt ennen tätä sadan päivän maratonkiertoa käyttää sitä kuin muutaman kerran ja nyt olen ihan fiiliksissä. Kunhan pari-kolme kertaa päivässä tyhjentää ja huuhtaisee kupin, niin muuten ei melkeinpä muista menkkoja ollenkaan (paitsi nyt kun alavatsa vähän kipuilee, mutta tosi helpolla olen nyt päässyt kipujen suhteenkin). Ei rasittavaa säätöä joka vessakäynnillä, ei roskaa, ei ohivuotopaniikkia. Me like.