Tänään viimeinen Primolut nassuun ja sitten nelisen päivää jännäilyä. Voi kuinka toivonkin, että tässä kierrossa olisi tärpännyt! Ihan jo senkin takia, kun nyt lopetan nuo Primolutit ja katsotaan, lähteekö seuraava kierto tulemaan ilman niitä. Olen taas niin varma, että ei tämä kroppa toimi, eikä yhtään huvita lääkärikäynnit ja ronkkimiset sen takia, kun menkat ei ala mutten ole raskaanakaan.

Oi voi.

P.S. Kerroin tulevan kummilapsen äidille yrityksestä ja mainitsin ympäripyöreästi, että lääkkeitä tarvitaan, kun ei kroppa toimi. Nyt tietää siis kaksi ihmistä ja molemmat ovat sellaisia, joiden kanssa pystyn asiasta puhumaan (tai no viestittelemään, kasvotusten ahdistaisi intiimiasioiden puiminen!) ja jotka eivät varmasti siitä kerro eteenpäin. Helpottaa vähän tietää, että voi avautua tilanteesta joillekin muillekin kuin miehelle, joka on hiukan huono puhumaan näistä asioista.