Uskaltaako tätä nyt ääneen sanoakaan, mutta olen tässä mielessäni ihmetellyt kuinka hyvin meillä on mennyt.

Aluksi oletin, että kun raskaaksi tuleminenkin vaati tutkimuksia ja hoitoja, niin eihän tämä keho osaa olla raskaanakaan vaan raskaudesta tulee varmasti vaikea. Sitten, kun raskaus sujui hyvin, olin aivan varma, että synnytyksestä tulee pitkä ja helvetin tuskainen. Kun synnytyskin sujui hyvin ja melko nopeasti, rupesin odottelemaan ongelmia vauvan kanssa.

Nyt tuon seitsenviikkoisen kanssa alan jo vähän huokaista helpotuksesta enkä koko ajan odottele jotain pahaa tapahtuvaksi. Paitsi että olin aivan varma, että rotavirusrokotteesta tulee aivan kauheat haittavaikutukset. Ei tullut muuta kuin yhdeksi illaksi paljon pieruja.

En ollenkaan valita. En toki. Pelkään vain, että jossain vaiheessa sitten rysähtää se paskalasti niskaan.

Nyt siis menee hyvin. Menen koputtamaan puista kehtoa...