Kävinpä nyt sitten toistamiseen ultrattavana. Limakalvo on ok, mutta ei löytynyt follikkeli-kisassa voittajaa. Suurin oli toissapäivänä 10 mm ja nyt nippanappa 12 mm. Lääkäri käänteli ja väänteli ja yritti mitata kaiken mahdollisen vaikka miten päin, mutta ei auta. Ehkä hyvällä mielikuvituksella suurin olisi yhteen suuntaan saattanut olla 13 mm, mutta se oli sitten niin lättänä että toiseen suuntaan mitattuna se olikin ehkä just 10 mm. Ensin lääkäri siinä jo ultraillessaan tuumasi, että taitaa jäädä tästä kierrosta inseminaatio väliin, mutta kuitenkin pistettäisiin Pregnyl ja koitettaisiin sen jälkeen ihan kotikonstein. Aikansa pyöriteltyään ja mietittyään päätyi sitten kuitenkin siihen, että jatkan Puregonin pistämistä vielä viikonlopun ja menen maanantaiaamuna ultrattavaksi. Taas.

Mitään selitystähän ei tietenkään ole, miksi Puregon ei nyt oikein tehoa. Ekassa Puregon-kierrossa se toimi aivan loistavasti. Toisella kerralla kasvu oli vähän hitaampaa, kun tehtiin heti edellistä inssiä seuranneeseen kiertoon, mutta silloinkin tässä toisessa ultrassa löytyi jo tarpeeksi iso möllykkä. Nyt on kesän ajan huilailtu ilman mitään lääkkeitä, hormoneja ja yrittämistä, joten tuntuu tositositosi epäreilulta ja paskalta ja masentavalta, kun tilanne ei etene niin kuin pitäisi.

Miehen kanssakin meni eilen vähän sukset ristiin ja kun hän on töissä ja minä hiukan puolikuntoisena flunssassa kotona, niin tilanne ei ole päässyt tasoittumaan (koska minä olen pitkävihainen ja hän on jo unohtanut koko asian, niin kuin aina). Ihan on hienot perjantaitunnelmat täällä siis!