Tänään oli siis vihdoin toinen inseminaatio ja eri lääkäri, kuin viimeksi. Mukavampi, saisi osua kohdalle jatkossakin (jos on tarvetta)!

Lääkäri tsekkasi edellisen inssin tiedot ja osasi valmistautua tiukkaan/mutkaiseen kohtuun/kohdunsuuhun. Vähän ronkki jollain pihdeillä (!), kuulemma suoristi mutkaista kohtua, hiukkasen nipisteli, mutta homma oli paljon nopeammin ohi kuin viimeksi. Ovulaatio ei ollut vielä tapahtunut, mutta lääkäri arveli että ei se enää kaukanakaan ole, joten ajoitus oli hyvä. Siittiöitä oli vissiin 16 miljoonaa tällä kertaa ja laatu edelleen hyvä.

Viime kierrossa oli pientä tuhruvuotoa kp 27 ja 28, joten nyt ruvetaan kokeilemaan sitten Lugesteronia (keltarauhashormoni) - yksi kapseli kaksi kertaa vuorokaudessa alakautta, jotenkin ei huvita yhtään ajatus siitä mutta jospa se nyt auttaisi sitten kiinnittymiseen tms. Luget aloitan lauantaina eli kp 18 ja niitä käytetään testipäivään (kp 30) asti. Jos tulee plussa, niin jatketaan edelleen ekaan ultraan asti, joten aika ison reseptin sain heti kerralla. Kävin siitä osan jo apteekista hakemassa, eikä tää ollut yhtään niin kallista, kuin ajattelin (2 x 15 kapselia eli parin viikon satsi reilu 30 €).

Vähän puhuttiin inssi-reissulla miehen kanssa kesästä, hän taisi olla vähän ihmeissään siitä, että minä olisin suosiolla odottelemassa lapsettomuuspolin kesälomien päättymistä, ja toisaalta minä olen ihmeissäni siitä, että hän olisi innolla jatkamassa yrittämistä kesälläkin. Yritän nyt kuitenkin olla miettimättä seuraavia hoitojaksoja ja keskittyä siihen, että tästä kierrosta tärppäisi. Pitänee ehkä antaa inseminaatiolle vähän taustatukea kotosallakin :)

Kiitos hurjasti kommenteistanne aiempaan pikakassa-kirjoitukseeni! Vähän tässä meinaa tulla huono omatunto, kun tuntuu siltä että oltaisiin kiilattu muiden eteen, vaikka eihän se nyt todellisuudessa niin taida olla. Ihmetyttää edelleen kovasti eri paikkakuntien, eri poliklinikoiden ja eri lääkäreiden käytännöt! Itse ollaan päästy ripeästi hoidoissa eteenpäin julkisella puolella ja joka kerralla on tullut jotain uutta (tällä kerralla Luget), joten tuntuu tosi kurjalta, että muita samassa tilanteessa olevia ohjeistetaan syömään Clomeja ja yrittämään kotikonstein. Lääkärit kai tässä tilanteessa kuitenkin on niitä asiantuntijoita, joten ei auta muu kuin totella. Toivottavasti kuitenkin näistä jorinoistani on jotain hyötyä ainakin sillä tavalla, että tarvittaessa osaatte kysellä ja kaipailla hoitojen etenemistä!