Sairastelu

Ei tuo pieni onneksi ilmeisesti sen kummemmin kipeänä ollutkaan. Laitoin nenään suolatippoja heti kun vauva heräsi apteekkireissun jälkeisiltä päiväuniltaan. Herätessäkin vauva oli jotenkin vähän vaisu, mutta heti kun pari ekaa tippaa oli ehtineet vaikuttaa jokusen sekunnin, ilme piristyi huomattavasti ja sain ihastella hirmuisia hymyjä. Sen jälkeen vauva onkin ollut ihan oma reipas itsensä. Nenä kyllä meinaa mennä tukkoon vähän väliä, mutta suolatipat auttavat. Kuumetta ei parilla mittauskerralla ollut.

Neuvolaan soitin ennen tuota apteekkireissua ja sain ohjeistukseksi käyttää niitä suolatippoja ja viedä vauvan päivystykseen, jos se alkaa olla kuumeen tms. takia niin väsynyt ettei jaksa syödä kunnolla. Muuten ei siis tarvinnut lääkäriin lähteä vaikka kuumettakin olisi ollut.

Apteekkiin mennessä puhuin lastenhoitajakaverini kanssa puhelimessa ja hän kertoi omalle lapselleen vauva-aikana antaneensa etenkin yöksi nestemäistä Panadolia, jotta vauva saisi nukuttua kunnolla eikä äitikään valvoisi niin huolestuneena kuumekouristuksia tms. peläten. Hän arveli, että näin pienelle ehkä kuitenkin supot olisivat parempi vaihtoehto, kun saattaisi olla vaikea saada syötettyä sitä nestemäistä.

Niinpä siis apteekissa kysyin suolatippoja ja "jotain Panadolia tai vastaavaa kuumeiselle vauvalle". Samantien ottivat sieltä hyllystä jonkin paketin, sitten kysyivät vauvan painoa, ja kun kerroin sen olevan vähän alle 5 kg, niin vaihtoivat paketin sopivampaan. Mukaan lähti siis paketillinen 50 mg Para-suppoja. Vasta kotona katsoin pakettia tarkemmin: paketista löytyy kyllä annostus 4-kiloisesta alkaen, mutta myöhemmin lukee "alle 3 kk ikäisille lapsille ja jatkuvaan käyttöön vain lääkärin määräyksellä". Aika jännä, ettei apteekissakaan siitä mitään mainittu tai varmistettu että ollaanko saatu lääkäriltä ohje. Ajattelin, että uskallan silti ainakin yöksi vauvalle tuon paketin annostuksen mukaan antaa lääkettä, jos on kovin kuumeinen ja uupunut. Onneksi kuumetta ei nyt sitten kuitenkaan ollut, ja lääke jää nyt hätävaraksi odottelemaan.

Nimijuhlat

Nimikin on nyt julkistettu. Eivät meinanneet vieraat pysyä pöksyissään, kun ensin kahviteltiin ja odoteltiin vauvan heräämistä päiväunilta. Olin hieman varautunutkin siihen, että vauva nukkuu ehkä tunnin verran vielä vieraiden saavuttua, joten vierailla oli katseltavana albumiin laitetut vauvakuvat sekä vauvakirja, johon isovanhemmat saivat täyttää vauvan sukupuuta ja joka toimi myös vieraskirjana.

Juhlat sujuivat oikein hyvin ja sopivan epävirallisesti, vaikka vähän ahdasta meidän huushollissa olikin. Lapset onneksi viihtyivät aika hyvin keskenään yläkerran lastenhuoneessa ja aikuisetkin jakautuivat olohuoneeseen ja keittiöön sopivasti. Vauvan kummitäti huolehti paikalle huippuhienot tarjottavat, ja vauvan täti tuli paikalle jo etukäteen auttelemaan järjestelyissä ja etenkin pitämään seuraa miehen tytölle.

Nimiarvauksia sateli nimen julkistamiseen saakka ihan pyytämättäkin, ja lopulta mieheni sitten kiitti vieraita osallistumisesta muutamalla sanalla ja kertoi vauvan nimen. Emme siis lopulta keksineet mitään sen kummempaa julkistamistapaa, vaikka jälkeenpäinkin kyllä mietin, että olisihan sen nimen voinut vaikka vauvakirjaan johonkin kohtaan ujuttaa ja katsoa, milloin vieraat sen sieltä huomaavat. Mutta eipä mitään valittamista näinkään.