Eipä tahdo äidillä riittää aikaa bloggaamiseen, niin kuin ei enää mihinkään muuhunkaan. Päivittäisestä valikoimastamme ovat poistuneet piiiiitkät päiväunet sekä imettäminen nojatuolissa telkkaria katsellen. Tilalle ovat tulleet useat lyhyet päiväunet (20-45 minuuttia) ja/tai 2-3 tunnin unet, joiden aikana pitää käydä useaan kertaan hyssyttämässä vaunuja/sisällä nukkuessa tarjoamassa tissiä muutamaksi minuutiksi, sekä ainoastaan pötköllään imettäminen. Kun lisäksi yöunille siirtyminen on myös hieman työlästä (varsinaisen nukahtamisen jälkeen menee vielä noin tunti, kun täytyy käydä vähän väliä hyssyttelemässä sylissä tai imettämässä pienen hetken ajan) ja lopullisen nukahtamisen aikaan on jo äidin ja isinkin nukkumaanmenoaika (ja tuntia aiemmin boksille tallennetun ohjelman katsominen on edennyt 10 minuuttia eikä kukaan muista mitä siinäkään on tapahtunut).

Imetyksestä

Yleensä vauva syö 5-15 minuuttia kerrallaan. Ennen nukahtamista on yleensä pidempi pätkä (ennen päiväunia puolisen tuntia, ennen yöunia tunnin verran) äidin tuttina oloa. Luin tosin juuri jostain, että vauva saisi tarvitsemansa maidon noin 10 minuutissa ja sen jälkeen se on pelkkää fiilistelyä. Niinpä olen nyt parin päivän ajan julmasti vain ruvennut irroittelemaan vauvaa tissiltä jossain vaiheessa tuon 10 minuutin jälkeen varsinkin jos vauva selkeästi on jo puoliksi unessa. Yritän kuitenkin varautua siihen, että vauva havahtuu irrottautumisyritykseeni ja saatan joutua tyrkkäämään tissin uudelleen suuhun.

Tällä hetkellä on selkeästi menossa ensimmäinen ihan kunnon tiheämmän imun kausi. Päivän aikana saan olla imettämässä melkein minuutin tarkkuudella tunnin välein. Yöt, jotka monta kuukautta menivät pääsääntöisesti 1-2 syötöllä ja välillä jopa ilman syöttöä, mennään nyt 2-3 tunnin pätkissä. Siihen lisäksi vielä nämä nukahtamisyritykset, jolloin saan juosta 10 minuutinkin välein nukuttamassa huutamaan havahtuneen vauvan tissillä. Päiväsaikaan tuntuu että tissit eivät ole vielä edes ehtineet täyttyä uudelleen, mutta ei auta, mentävä on. Vauva on myös saanut nukkua enemmän meidän välissämme, koska olen itsekin yösyötöillä väsyneempi ja nukahtelen kesken kaiken. En tykkää, mielummin saisi nukkua omassa sängyssään. Onhan se välillä suloista käpertyä tuhisevan vauvan viereen nukkumaan, mutta huonosti siinä tulee nukuttua ja joka paikka menee jumiin, kun ei vapaasti voi kääntyillä.

Hampaista

Arvelin nännien olevan melko arat tiheämmän imun takia, mutta saattapa olla muitakin syitä. Olisikohan ne yläetuhampaat nyt puhkeamassa..?

Vaipoista

Kestovaipoilla mennään edelleen, yhtään kertistä ei ole käytetty. Kokomerkintöjen ihmettelyä, kun toisaalta käytössä on Myllymuksujen S-M-kokoinen AIO (mutta saman kokoinen MM-tasku ei enää ole aikoihin mahtunut) ja toisaalta ImseVimsen L-kokoinen AIO. Ja tietenkin kaikkea siltä väliltä!

Haluaisin kovasti säästää ainakin ihanimmat vaipat mahdolliselle toiselle vauvalle, mutta rahan- ja tilanpuutteen takia olen päättänyt myydä ne pois. Lisäksi ilmeisesti kuminauhat eivät kestä säilytystä ilman käyttöä vaan ne kuivuvat, ellei niitä vähintäänkin silloin tällöin käytetä pesussa. Tiedän, että kun hautaisin vaipat jonnekin hyvään talteen kaapin perälle, niin pesemättähän ne jäisivät ja kuminauhat kuivuisivat kaikessa rauhassa.

Useimmiten vauvan kakkahetket on niin helppo ennustaa, että olen jo useamman viikon ajan kiikuttanut vauvan pöntölle sopivina hetkinä. Aluksi vain pomminvarmoina hetkinä, nyt vähän joka välissä, koska pönttöön tulleet kakat nyt vain häviävät näkyvistä paljon helpommin kuin vaipassa olevat kakat. Homma toimii melko hyvin - joko minä osaan ennustaa koko ajan paremmin tai sitten vauvakin osaa jonkin verran yhdistää pöntöllä kykkimisen ja sen, että vaippaan ei tule epämukavan tuntuisia turauksia. Isikin yrittää toisinaan, mutta ei ole tainnut onnistua kertaakaan. Saattaa johtua siitä, että minä mahdun tavallaan itse istumaan pöntölle ja saan vauvan tukevasti jalkojeni väliin kököttämään, kun taas isi joutuu kyyköttämään epämukavasti ja roikottamaan vauvaa yhtä epämukavasti kainaloista.

Muu ruokailu

Lukaisin tuossa joutessani (eli imettäessäni, kun pelkkä pötköttäminen ja seinän tuijottaminen kävi tylsäksi) Omin sormin suuhun -kirjan ja tiedän nyt, millä tyylillä meidän vauva siirtyy syömään kiinteitä. Sormiruokailua olin ajatellut jo aiemminkin, mutta tuota kirjaa lukiessa koin melkoisen ahaa-elämyksen. Unohtakaa sormiruokailu, meillä tähdätään lapsentahtiseen vieroittamiseen (baby-led weaning eli BLW). Siinä lapsi saa harjoitella itse omaan tahtiinsa kaikenlaisten ruokien syömistä (useimmiten aloitetaan yksinkertaisilla kurkkutikuilla ja muilla sopivan kokoisilla vihannesten ja hedelmän palasilla ja siirrytään sitten hiljalleen kohti vanhempien normaalia ruokaa). Aluksi vauva oppii ottamaan sopivan kokoisen ruuan palasen ja viemään sen suuta kohti. Ensin sitä kenties nuoleskellaan ja vähän jäystetään ikenillä. Sitten kun siitä opitaan saamaan palasia irti, palaset syljetään vielä ulos, kunnes vauva oppii siirtämään ruuan palan suussaan taaemmas ja lopulta nielemään sen. Soseita ei tässä tyylissä lapsen suuhun lusikoida, korkeintaan annetaan lapsen mättää niitä käsin tai jotain kiinteämpää niihin dippaamalla. Tai laitetaan itse lusikkaan kuorma, mutta annetaan lapsen itse halutessaan työntää lusikka suuhun.

Eilen tarjosin ensimmäisen kerran kurkkutikkuja ja kun nyt muutamaan kertaan on harjoiteltu, niin vauva saa itse jo tikun suuhunsa ja jäystää sitä ihan tunteella. Tällä hetkellä nämä "ruokailut" tapahtuvat aikuisen sylissä, mutta kunhan vauva oppii itse istumaan kunnolla, niin pääsee sitten syöttötuoliin jatkamaan tutkimuksiaan.


Jotain muutakin piti, mutta katkesi ajatus kun taas jo pariin kertaan hyppäsin rauhoittelemassa huutavaa vauvaa. Ensi viikolla viisikuisneuvola, neuvolalääkäri ja isompi rokotussatsi.