Pahoinvointi on ehkä aavistuksen hellittänyt, tai ainakin olen onnistunut tankkaamaan sen verran säännöllisesti, ettei tosi huono olo ole ehtinyt iskemään. Väsyttää kyllä senkin edestä.

Viikonloppu vietettiin ihanien ystävien häissä. Heille laitoin tilanteesta viestiä viime viikolla ihan sen takia, ettei tarvitse kesken juhlien selitellä mikäli pahoinvoinnin tai väsymyksen takia poistun paikalta ajoissa illalla. Oli jotenkin äärimmäisen liikuttava tilanne hääjuhlan alussa hääparia onnitellessa ja halatessa, kun molemmat siinä samalla hiljaa onnittelivat meitä. Jaksoin juhlissa yllättävänkin pitkään, mutta vuosi vaihtui yksin hotellihuoneen ikkunasta raketteja katsellen.

Koko viikonloppu meni yllättävän kivuttomasti ilman suurempia pahoinvointikohtauksia, mutta työviikon alku oli kyllä taas tosi vaikea. Parin tunnin päikkäreistä ja yhdeksän tunnin yöunista huolimatta päivän aikana meinasi moneen kertaan itku päästä, kun tuntui etten millään jaksa. Neuvolan täti kyllä viime viikolla sanoi, että jos yhtään tuntuu siltä ettei jaksa töissä olla niin häneen vaan yhteyttä, mutta jotenkin on taas tämä perisuomalainen fiilis että enhän mä voi saikulle jäädä kun en ole kipeäkään. Jatkuva oksentelu olisi ihan eri juttu. Tuntuu vaan ihan naurettavalta, että tänäänkin menin päikkäreille heti töistä tultua, nukuin melkein kolme tuntia ja sen jälkeenkin olo on sellainen, että vain odottelen koska voin mennä yöunille.

Yritän kuitenkin tämän viikon jotenkin selvitä, koska töissä on melko kiireiset päivät käsillä ja oma neuvolan tätikin on tämän viikon lomalla. Luulen kuitenkin että viikonlopuksi kaavailtu sukulaisreissu jätetään väliin.