Negatiivisiin raskaustestituloksiin tympääntyneenä aloitin viime viikolla kesätauon jälkeen Terolutit tekemättä ensin raskaustestiä. Koko kesänä ei siis odotetusti ole kuulunut menkkoja, mutta en myöskään usko pätkääkään olevani raskaana. Terolutejahan pitäisi uskaltaa ihan rohkeasti syödä, vaikkei olisi vielä varma onko raskaanakaan (voi kuinka stressasinkaan tästä aiheesta noin vuosi sitten ensin Primolutin ja sitten Terolutin kohdalla!). Tosin nyt ehdin jo sitten kehittämään ongelman siitä, voinko alkaa pistää Puregonia tekemättä ensin raskaustestiä. Hetki meni ennen kuin tajusin, että pistäminen aloitetaan kierronpäivänä 5, joten voin tuolloin olla melko varma etten ole raskaana...

Flunssaisena on ollut aikaa etsiä uusia aiheeseen liittyviä blogeja seurattavaksi. Jokaisen uuden blogituttavuuden olen lukaissut läpi alusta asti, jotta tiedän miten kirjoittajan yrittäminen on edennyt ja mitä onkaan taustalla. Samalla olen päässyt taas itsekin vähän paremmin tähän yrittämiseen kiinni. Keväällä oli niin turhautunut olo, että kesäloma hoidoista ei haitannut yhtään. Koko kesän on mielessä kangastelleet syksyllä jatkuvat hoidot ja nythän olen jo niitä ruvennutkin aikatauluttamaan, mutta motivaatio on edelleen hakusessa. Kyllä, haave raskaudesta ja omasta lapsesta on koko ajan mielessä ("eihän me voida ensi kesälle harkita koiranpentua, koska silloin meillä just voi olla vauva tullut/tulossa", "voin vielä saada plussan ennen kuin täytän 30", "varmasti siivoaisin/järjestelisin/sisustaisin/lenkkeilisin enemmän kun olisin kotona vauvan kanssa"), mutta hoidot masentavat, ahdistavat ja ärsyttävät enkä jaksa innostua niistä yhtään. Ei meillä kuitenkaan tärppää. Jokohan mies alkaa olla myös IVF:n ja adoption kannalla?

Muiden blogien myötä pääsin jotenkin kuitenkin paremmin taas mukaan tähän hoitojen ajatusmaailmaan. Jostain blogista luin määritelmän lapsettomuudelle: yli vuosi tuloksetonta yrittämistä. That's us. Hienoa. Jotenkin kierosti nautin myös siitä, kun pitkästä aikaa lueskelin muiden katkeria mietteitä ystävien, tuttavien, sukulaisten ja julkkisten raskauksista. Itseäni ovat eniten ärsyttäneet kaikista raivostuttavimman työkaverin (yli 40-vuotias ja varmaan ainakin yli 400-kiloinen ja sillähän on jo kaksi lasta eikä sillä pitänyt olla miestäkään! ...sanoo katkera lapseton) raskausuutinen (toisaalta päästäänpähän työpaikalla siitä eroon vähintäänkin vuodeksi) ja Isabellan synnytys (siis Salkkareissa. Kyllä.), vaikkei se edes tiennyt olevansa raskaana saati että olisi sitä halunnut.

Kiitos siis mahtavasta vertaistuesta, jota saan blogienne kautta!