Tuleva kummitäti halusi uhmata Murphyä ja ilmaantui eilen kylään. Vauva on silti edelleen paikoillaan, vaikka yö olikin kummallisen levoton: nivusia vihloi eikä mukavaa nukkuma-asentoa löytynyt oikein millään, kun mahakin tuntui jotenkin painavan aina väärään suuntaan ja vauva tuuppi kinttujaan kylkeen.

Aamulla pelkästään sängystä ylös nouseminen ja jonkinlaisten vaatteiden päälle saaminen tuntuivat ylivoimaisilta tehtäviltä nivusten vihloessa joka liikkeestä. Aamupalan jälkeen palasinkin peiton alle, jatkoin unia jonkin aikaa, ja nyt on taas normaalimpi olo. Liekö se sitten hyvä vai huono asia, kun yöllä ja aamulla jo ajattelin, että jokohan nää nyt olis niitä Merkkejä ja lähtö rupeis lähenemään, mutta eipä näköjään.