Pikainen tilannekatsaus, kun huomasin vuodatuksen olevan jälleen toiminnassa!

Loppusuoralla ollaan. Neuvolassa käydään kerran viikossa.

Viimeinen neuvolalääkäri (yleisesti siis kolmas lääkärikäynti, myös tämän meidän lääkärin mielestä, mutta siltikään ei olla käyty kuin kahdesti) oli 1,5 viikkoa sitten eikä kriittisillä alueilla näkynyt merkkiäkään siitä, että vauva olisi vielä ulos tulossa. Toisaalta: mulla ei ole mitään nuoria lääkäreitä vastaan, eikä mieslääkäreitä vastaan, mutta nuori mieslääkäri tekemässä raskauden viimeistä sisätutkimusta tärisevin käsin ei jättänyt ensiodottajaa hirmu luottavaiselle mielelle faktojen suhteen. Synnytystapa- ja painoarviosta ei tietoakaan ja seuraavalla kerralla tätä ihmetellessäni neuvolan täti sanoi, ettei kyseinen lääkäri varmasti vielä osaakaan sellaisia tehdä.

Neuvolan täti kertoi vauvan olevan oikein päin, pää alkaa olla aika hyvin kiinnittynyt lantioon ja vaikuttaisi kaikinpuolin sopivan kokoiselta mun synnytettäväkseni. Painoarvioksi heitti 3600 grammaa, katsotaan kuinka käy. Oma painoni on lähtenyt ihan käsistä parin viimeisen viikon aikana, mikä osittain selittyy sillä, että kaikki aiemmat neuvolat ja lääkärit ovat olleet aikaisin aamulla ja nyt sitten lomaillessa vasta iltapäivän puolella. Osittain selittynee sitten tällä lomailulla, epäsäännöllisemmällä päivärytmillä ja suoraansanottuna ihan mielipuoliseksi riistäytyneellä herkuttelulla.

Kipeitä supistuksia ei ole vieläkään ollut, joten neuvolan täti arveli niiden ilmaantuvan vasta sitten kun on tosi kyseessä, kun nyt jo näin pitkälle olen ilman niitä selvinnyt.

Turvotus iski jalkoihin ja sormiin 35+0, mutta on onneksi ilonani ainoastaan tällaisina tuskaisen helteisinä ja painostavina päivinä.

Varsinainen lomailuosuus on nyt suoritettu ja mies palailee huomenna töihin isyysloman alkua odottelemaan. Oman kalenterini olen pitänyt melko tyhjänä ja vaikka vähän tuossa mieleisiin puuhiin houkuteltiinkin satunnaisten päivien iloksi, niin taidan silti suosiolla nyt jämähtää kotiin. Voin kyllä oikein hyvin, mutta normaali kauppareissukin vie siihen malliin energiaa, että taidan nyt vain huilia ja nautiskella näistä viimeisistä päivistä ja viikoista, kun joku ei ole vaatimassa koko ajan jotain.