Yäk yäk yäk.

Ensimmäinen yäk 12 tunnin syömättömyydelle ja hirmuiselle aamunälälle labraan suunnatessa.

Toinen yäk sille litkulle, vaikkei se NIIN pahaa ollut, kuin pelkäsin. Maistuu (käsittääkseni tarkoituksella) vähän kokikselle - siis tietenkin hyvin väljähtyneelle ja laimealle kokikselle. Hienoa tämmöiselle, joka ei tykkää limppareista ylipäätään. Jääkaappikylmänä ensimmäinen mukillinen meni ykkösellä alas suht' kivuttomasti ja maun huomasi oikeastaan vasta viimeisen kulauksen jälkeen. Muuten ihan kiva, mutta litkua on vähän reilu kaksi kertismukillista, joten se toinen mukillinen olikin tuon makuelämyksen huomaamisen jälkeen vähän hankalampi juoda. Ei kuitenkaan niin ylivoimaista kuin ajattelin.

Kolmas yäk kolmelle piikille (ensimmäinen verikoe 12 tunnin paaston jälkeen, toinen tunti litkun juomisen jälkeen ja kolmas kaksi tuntia litkun juomisen jälkeen). Olen aina ollut labrahenkilöiden unelma-asiakas alhaisen verenpaineen ja mystisesti katoavien verisuonieni kanssa, eikä tilannetta helpota yhtään se, että nyt pitäisi saada kolme verinäytettä. Kaksi ekaa meni vielä melko hyvin, mutta kun ei mullakaan satu kolmatta kättä olemaan, niin siinähän sitten ihmeteltiin että kummastakohan jo aiemmin rei'itetystä kyynärtaipeesta suostuisi vielä verisuoni löytymään. Ensin lyötiin piikki siihen käteen, josta ensimmäinen näyte oli kahta tuntia aiemmin otettu - sattui niin saakelisti, eikä verta saatu tulemaan yhtään. Sitten kokeiltiin toista kättä, eikä sieltäkään ihan suosiolla tullut, mutta pienen vääntämisen (juu, vääntäminen on just se sana, jonka haluan liittyvän verinäytteen ottoon) jälkeen sitten riittävästi kuitenkin.

P.S. Lohdutukseksi kävin ostamassa tuon jälkeen jäätelön. Possu mikä possu.