Melkoinen päivä.

Aamulla mies meni ensimmäisenä hoitamaan oman osuutensa inseminaatiosta. Osuus onkin tosi rankka, pornolehtien vilkuilua ja itsensä viihdyttämistä ;) Kyllähän tuota se etukäteen meinasi vähän ahdistaa ja arveli, että saattaa mennä tovi jos toinenkin ennen kuin homma onnistuu, mutta ei se nyt sitten niin hankalaa ollutkaan.

Muutaman tunnin päästä oli sitten varsinaisen toimenpiteen vuoro. Lääkäri oli tosi mukava. Aluksi hän kyseli hieman taustatietoja ja ylisti moneen kertaan sperman laatua, sanoi että alkaa olla koko ajan harvinaisempaa noin erinomainen sperma. Olihan sitä vähän sillä tavalla vaikea kuunnella, kun oli niin päivänselvää, että näissä hoidoissa joudutaan käymään sen takia, että ainoastaan mussa on vikaa... Mutta näinhän se menee.

Lääkäri kertoi siinä etukäteen, että varsinainen toimenpide kestää yleensä alle minuutin ja on ihan helppo juttu. Ihan joskus tosi harvoin saattaa kohdunsuu olla niin tiukasti kiinni, että katetri ei mene perille asti ihan helpolla. Katetri kuulemma kuitenkin on niin hirmu ohut, että käytännössä yleensä tämmöistä ongelmaa ei tule.

Joko arvaatte? Jep, minä olen juurikin yksi niistä harvoista, joihin täytyy käyttää lievää väkivaltaa katetrin perille asti tyrkkäämiseksi. Lääkäri oli aluksi ensin itsestään tätä hommaa suorittamassa, kun se on yleensä niin helppo juttu, mutta hetken ähräämisen jälkeen joutui hakemaan hoitajan avuksi. Jonkun verran aiheutui tuosta epämukavaa tunnetta sisuskaluihin (vrt. papa-näytteen ottaminen), mutta paljon iisimpää silti kuin esim. aukiolotutkimus. Tuon tuskailun yhteydessä lääkäri kysyi onko minulla yleensä kivuliaat kuukautiset (vaihtelevasti, mutta toisinaan on melko kivuliasta kyllä), minkä tulkitsen nyt johtuvan tiukkapipoisesta kohdusta. Tiedä sitten olenko oikeassa tulkintani kanssa, mutta miksi lääkäri olisi muuten tuota keksinyt kysyä juuri sillä hetkellä...

Homman kohokohta eli siemennesteen ruuttaaminen katetria pitkin meikäläisen sisuksiin ei sitten tuntunutkaan miltään ja oli ihan helppo juttu. Jokunen minuutti piti sen jälkeen köllötellä vielä paikallaan samalla kun lääkäri teki tilanteesta raporttia. Tämä lääkäri oli vielä aiempiakin positiivisempi sen suhteen, että meillä tulee tärppäämään inseminaatioista, koska ainoa ongelma näyttäisi olevan PCO eikä sekään ole ihan hurjan paha. Kerroin, että aiemman lääkärin kanssa oli puhetta, että juuri tästä syystä inseminaatioita voidaan tehdä viisikin kertaa eikä rankempiin hoitoihin siis pidetä hirmuista kiirettä, ja tästä tämä lääkäri oli ehdottomasti samaa mieltä. Muuta ohjeistusta ei sitten enää tullut kuin että kahden viikon päästä sitten voi testata ja onnea matkaan.

Onneksi on tähän kahden viikon sisään tiedossa kaikkea jännää ohjelmaa - kärsimätön täällä kun on nyt jo sitä mieltä, että varmana tämmöisen toimenpiteen tulos pitäisi jotenkin pystyä selvittämään jo ihan heti!