Kesällä googlettelin ja pähkäilin sairaalakassin sisältöä. Lopulta kassin sisältö oli suunnilleen seuraava:
- pillimehuja (lähinnä yleisen odottelu- ja avautumisvaiheen varalle juotavaksi ja energiaksi)
- muutama paketti erilaisia keksejä ja välipalapatukoita (että on jotain nopeaa naposteltavaa, joka varmasti maistuu, vaikka sairaalaruoka ei uppoaisikaan)
- Bepanthenia (koska joka paikassa sanottiin, että synnytyksessä huulet kuivuu ja mun mielestä Bepanthen on ihan paras huulirasva - lisäksi sitä voi lotrata tarvittaessa muuallekin)
- Lansinohia (koska imetyksen aloittelu on varmasti järkytys tisseille)
- liivinsuojia (yksi pari kertakäyttöisiä näytteeksi saatuja sekä kaksi paria Maijat-kestoja)
- kolmet imetysliivit (jotkut käskivät pakata yhdet, joidenkin mielestä niitä tarvitsi noin triljoonat)
- hömppäkirja (siltä varalta, että ei saada perhehuonetta, vauva nukkuu koko ajan ja aika käy pitkäksi)
- iPod, jossa lempimusiikkia (jotta pääsen uppoutumaan omaan maailmaani halutessani)
- kolme paria sukkia (koska sairaalasukat eivät kuulemma pysy jalassa)
- villasukat (koska käytän villasukkia muutenkin ympäri vuoden ja anoppi sattui juuri tekemään mulle uudet, ihan täydellisen väriset)
- pussi lakuja (koska en tykkää luumuista)
- suklaalevy (koska se on suklaata)
- yösiteitä (jos vuoto vähenee jo sairaalassa ollessa niin etten halua käyttää sairaalan supermegamaxi-siteitä)
- hygieniatarvikkeet (hiusharjat, pesuaineet, hammasharjat jne.)
- puhelimen laturi (puhelimen nyt muistaa yleensä ottaa mukaan mihin tahansa lähtiessä)

Erikseen oli pakattuna vauvan ja omat kotiutumisvaatteet sekä isän kamppeet siltä varalta, että saadaan perhehuone. Isän kamppeisiin sisältyy kamera.

Ja kuinka sitten kävikään.
- Synnytys eteni niin nopeasti, ettei avautumisvaiheessa ehtinyt kaivata pillimehua. Lasillinen vettä jatkuvasti saatavilla riitti. Jokusen pillimehun join osastolla silloin, kun oli jano ja hieman energian puutettakin. Johtopäätös: muutama pillimehu pitkän avautumisvaiheen varalle ihan ok, osastolla ei olisi enää tarvinnut.
- Enpä olisi uskonut koskaan sanovani näin, mutta mulla oli mukana herkkuja (keksit, suklaa, lakut) paljon enemmän kuin halusin ja ehdin niitä syödä. Toisaalta mielummin näin päin, kun olen ruokien suhteen tosi nirso ja valikoiva. Oli kiva, että jotain naposteltavaa oli käden ulottuvilla silloin kun siltä tuntui, varsinkin kun alkuun en ihan hirveän montaa kertaa päivässä jaksanut ja kärsinyt kävellä osaston pikkukeittiöön leipää, jugurttia tms. hakemaan. Johtopäätös: näistä en tinkisi, ja kyllähän nuo on tullut syötyä sitten kotona.
- Bepantheniin en koskenutkaan, ei ollut tarvetta huulirasvalle.
- Lansinohia käytin kyllä heti ensimmäisistä imetysyrityksistä asti, mutta imetys ei lähtenyt vielä sairaalassa niin hyvin käyntiin että tämä olisi ollut välttämätöntä olla mukana. Kotona sitä on tarvittu kyllä!
- Liivinsuojat ja imetysliivit otin käyttöön vasta kotiin lähtiessä. Sairaalassa lorvin ainoastaan siinä karmeassa, mutta käytännöllisessä kaavussa. Maito ei noussut vielä parina ekana päivänä, joten eipä tarvinnut liivinsuojia ylimääräisille tipoille, enkä liikkunut niin paljoa, että olisin kaivannut rinnoille tukea.
- Kirja on edelleen koskematta. Jotain luettavaa on ehkä ihan hyvä olla mukana hiljaisten hetkien varalle, mutta ehkä sitten ennemmin jotain lehtiä tai muuta nopeampaa luettavaa. Jos olisin sairaalassa ehtinytkin päästä kirjassa vauhtiin, niin kesken se olisi kyllä edelleenkin, koska kotona en olisi ehtinyt lukea.
- iPod jäi vähän vähälle käytölle, mutta tuli kuitenkin tarpeeseen, kun varsinkaan toisena yönä eivät antaneet vauvaa minun viereeni, mies oli kotona ja meinasi tulla vähän surku fiilis. Kotona olen pitänyt sen edelleen lähettyvillä, koska kun makaa toista tuntia kyljellään sängyssä imettämässä, niin musiikki helpottaa edes vähän.
- Sukkia tai ylipäätään mitään muutakaan vaatetta en sairaalassa ollessa kaivannut, siellä oli sen verran lämmintä sisällä ja hormonitoimintakin käynnisteli jotain sisäistä saunaa.
- Yösiteet otin käyttöön päiväsaikaan, mutta niitten kanssa olisi tarvinnut olla itsellä mukana jotain halpisalkkareita. Sairaala-alkkarit ovat semmoista Uuno Turhapuron paitakangasta suurinpiirtein, joten se siteen liimapintahan sitten tarttui lakanoihin jne.

Plussaa siitä, että multa ei tuntunut puuttuvan mitään oleellista. Mies sitten toi mulle vähän jääkaappiin jotain välipalasyömistä (jugurttia jne.) tarpeen mukaan.